Adoptoidut – TV-sarjan arvostelu

479691-hand-holding-a-remote-controlVasta äskettäin nelosella alkanut Adoptoidut TV-sarja jatkaa tunteisiin vetoavien sarjojen voittokulkua. Muutamana vuotena katsojia on itketetty Kadonneen jäljillä –tyylisen tosi-TV-viihteen parissa, jossa liikutellaan katsojien emotionaalisia nystyröitä. Kadonneen jäljillä ohjelmassa etsittiin kadonneita sukulaisia, nyt Adoptoidut-sarjassa etsitään adoptoitujen suomalaisten biologisia juuria.Sarjassa käydään läpi kahdeksan Suomessa adoptoidun tarina. Tarinan johdattelijana toimii Lorenzo Backman, joka haastattelee kutakin sarjan pääosassa olevaa adoptoitua aikuista. Tarinat vaihtelevat rajusti: osalle adoptiosta tieto on tullut yllätyksenä vasta aikuisiällä ja etsintäprosessi on juuri käynnistetty, kun taas toiset ovat pohtineet juuriaan jo vuosikausia. Eri henkilöillä on takanaan hyvin erilaiset polut: toiset ovat kokeneet torjuntaa, kun taas toisille on avautunut uusia ovia elämään tullessa uusia sukulaisia. Tunteikkaat tapahtumat ja henkilöiden matkan varrella kohtaamat arat asiat saavat kyynisemmänkin katselijan liikuttumaan.Adoptoidut-sarjassa käsitellään henkilökohtainen prosessi, kuinka adoptoitu käsittelee tutkimusten aikana esiin nousevia ikäviä tai yllättäviä asioita. Jokaisen tarina on erilainen. Haastattelun lisäksi sarjan mukana liikutaan päähenkilön menneisyyden maisemissa: sairaalassa jossa ero biologisesta äidistä on tapahtunut. Joissain jaksoissa tavataan myös turvakodin hoitaja, joka muistaa tapauksen, tai biologisten vanhempien entisillä asuinsijoilla. Sarja on koskettava, henkilökohtainen ja vie katselijan lähelle adoptoidun ihmisen hämmennystä: millaista on tuntea, kun minuutta ja omia lähtökohtia joudutaan selvittämään pala palalta?