Arvostelussa The Great Gatsby – Kultahattu

 

The Great Gatsby – Kultahattu on eräs vuoden 2013 hittifilmeistä, eikä aivan suotta. Kyseessä on amerikkalais-australialainen Baz Luhrmannin ohjaama romanttinen draamaelokuva 3D-efekteillä varustettuna. Kriitikot suhtautuivat tähän Leonardo DiCaprion tähdittämään elokuvaan penseästi, mutta se ylsi maailmanlaajuisesti yli 350 miljoonan dollarin lipunmyyntituloihin, ollen Baz Luhrmannin uran menestyksekkäin elokuva.

The Great Gatsby kertoo kuvitteellisen monimiljonäärin Jay Gatsbyn vivahteikkaasta luksuselämästä 1920-luvulla. Se perustuu F. Scott Fitzgeraldin samannimiseen, vuonna 1925 ilmestyneeseen novelliin. Elokuva piirtää päähenkilöstään etäisen ja hieman mystisen kuvan pohattana, joka järjestää suuria juhlia, joissa häntä itseään ei kuitenkaan nähdä. Kirjailijanurasta haaveileva ja alkoholisoitunut ensimmäisen maailmansodan veteraani Nick Carraway muuttaa elokuvan alussa sen tapahtumapaikkaan, New Yorkiin, tarkoituksenaan inspiroitua myyttisestä Jay Gatsbysta.

Nick Carraway alkaa käydä Gatsbyn järjestämissä hulppeissa juhlissa, joihin koko kaupunki vaikuttaa osallistuvan. Myöhemmin hänelle selviää, että hän on ainut, joka on saanut kutsun juhliin. Carraway saa lopulta tietämättään yhteyden Gatsbyyn. Näin alkaa mielenkiintoinen ja mysteerinen, rakkaustarinalla höystetty elokuvaelämys, joka ei jätä ketään kylmäksi. The Great Gatsby – Kultahattu on eräs parhaiten toteutetuista 3D-elokuvista ja sen visuaalisuus on käsin kosketeltavaa, erityisesti kohtauksissa, joissa näytetään Jay Gatsbyn juhlia. Juoni itsessään on myös hyvin kiehtova, mutta jää hieman visuaalisen kokemuksen varjoon. Useat kriitikot ovat ylistäneet juuri elokuvan visuaalisuutta, mutta tylyttäneet juonta tyhjäksi. Elokuva ei myöskään tue erityisen vahvasti novellin sanomaa ökyrikkaiden turhamaisuudesta.